Me tiietää, että joulupukki assuu perillä. Sinne om meiltä
lyhy matka: vaa aita ohi, riihe ohi, Alasmäenpää ohi ja sitte ollaa naapurim
pihasa.
Meijä joulupukki om maailima parraij. Sillei oo mittää punasta, mutta
ku pieni reppipaperikello tasku liepeesä. Muute pukki oo iha harmaa,
karvalakista huopatossuihi. Se puhhuu savua.
Meijäm pukki tullee ilosella mielellä. Se saattaa hypätä
toisella jalalla ilimaa ja höpöttää meijät lapset iha mukaviksi. Se höpsii ja
juttelee meijäm pelot pois tieheesä. Neki, joita me ollaa jouvuttu kestää ku
jokku on käyny meijä akkunoitte alla meitä pieniä pelottelemasa ku äiti ja isä
oo ollu navetasa. Non käyny leikkimäsä
muka tonttuja ja kahtelemasa sallaa, että ollaanko moltu kiltteinä, vaikka
varmana ollaa oltu. Melekee aina.
Meijä joulupukki tuo aina lahajoja. Vähäsee, mutta sitäki
rakkaampia. Sukkia ja lapasia, nukkeja, leikkiastioita, puuautoja, värikyniä.
Makiaisiaki. Me lauletaa meijäm pukille ja säihkytää lettinauhoja myöte.
Aukastaa lahajakku pukki om menny. Laulanu porstuasa mennessää ja jättäny
meille joulun taian tuppaa pitkäksi aikaa.
Lahajoje ja leikkie jäläkee me syyää puurua ja soppaa.
Kahtotaa eläviä kynttilöitä kuusesa, ihhaillaa kiiltäviä koristeita ja enkeleitä ja ollaa kiitollisia, että meillä on koti
ja joulu ja talavi ja äiti ja isä ja lapset ja puita, joilla kamareisa ja
tuvasa pyssyy lämpymänä.
Hevoselle isä vie leipää ja sokeria. Jouluyönä mei
nukuta palio yhtää, mutta syyää enämpi ku sillon saa yölläki syyä. Äitim paistama kinkku om muriaa ja alatoopi samettista, mutta mää en tykkää limpusta. Son liiaa makia mummakkuu, mutta äiti tykkää siitä vielä vanahanaki. Nii se sannoo ja nii se tykkää.
Navettaan mennää ennenku aamu etes valakenee. Lehemäkki
tietää että tämä yö on pyhistä pyhin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti