Talavi on pitkä ja pimiä ku näläkävuojet kirijoisa. Se alakaa kurasilta turnipsipelloilta, joihi kumisaappaa varret uppuuaa syvälle ja melekee kiinni. Siitäku puolukat jäätyy jaa jää ensilumiee peittoo. Ku vilijavvihineet on yskitty ulos kurkusta ja ku on syöty lämpymää mustikkakiisseliä pyhänä pottupuuro jäläkee.
Ku ongkkaivettu porstuakomerosta talavitakit päälle ja turijustettu kaulaliinat kaula ympäri. Pistetty talavilakki syvälle päähää ja kättee äitii kutomat lapaset, jalakaa harmaat huopatossut, sukkii sukkanauhat ja päälle pitkäthousut. Täristy kylymästä ensimmäiset leikit kartanolla.
Ku on voijeltu posket vaaliavviheriällä vitaliksella ja nielastu kielestä ensimmäiset lumihiutaleet. Naurettu selekä kaarella lumipesuja, itketty illalla ihtemmä unnee ku oo alakanu pelottaa jos sojat vaanii oikiasti nurkkiee takana.
Kesä tulle vasta seejjäläkee ku talavee selekä oo taittunu ja aurinko ilimestyny taivaarrantaa. Valosalla ei pelota nii palio.
Vitalikse tuoksu oo jääny mielee lapsuuvesta. Pakkasella sitä naamaa laitetii meilläki.
VastaaPoista