Näytetään tekstit, joissa on tunniste isä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste isä. Näytä kaikki tekstit

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Räppänästä saa ilimaa



Meijän saunan seinät on sysimustat ja hirviä rakkaat. Ku niihin nojjaa vahingosa, koko selekä muuttuu mustaksi ja niin muuttuu käjekki ko pittäähä sitäki kokkeilla. Painaa kättä mustam hirrem pintaam. Saunalle on tuvasta talavella pitemmästi ku kesällä, ku kesällä pittää juosta ja talavella mennä kapijaa polokua. Son äiti ja isä teheny kun on käyny lämmittämäsä saunaa. Kantanu sinne pusylillisiä liiteristä.
Talavella pittää kävellä siksiki saunalle hilijempaa ku lumet saattaa koskia jalakoja ja se tuntuu kylymältä ja vähäsee ilikiältäki, vaikka se lumi on valakosta ja nättiä.
Me pannaa saunatakit päälle jo tuvasa ja riisutaa ne sauna kylymää porstuuaa. Siitä me hilipastaa joutui sisälle saunaa leviästä ja matalasta ovesta.  Sielon heti lämpymä vastasa ja me sipsutellaa suoraa kiukaa ohi lauteille ja räppänä alle istumaa.
Alusa kiuas on iso ja täynä kiviä. Isä nakkaa löylyä ja lämmii sumu sihisee ylös ja kiertää meijä kaikkie ympäri ja pehementää posket ja käjet ja jalat ja mahat ja selät. Letikki hajotettaa ja neki lämpijää. Joskus isä heittää löylyä liikaa ja meijän pittää mennä kiireesti kyykkyy ja oottaa ku kuuma nipistää vähemmän. Sitte voijjaa nostaa päätä polovista ja oottaa ku joku taas uuellee paiskaa vettä kiukaalle.
Välistä tullee nii hiki ja kuuma, että on iha pakko aukasta räppänää ja päästää ulukoilimaa sisälle. Se virkistää mukavasti, mutta kohta jo heitetää lissää löylyä. Saunasa tuoksuu savulle ja semmoselle ku saunasa pittää aina haista mummielestä.
Mää en istu usiastikkaa alaportaalla, mutta josaki vaiheesa mun pitää mennä akkunan äärelle äitin tykö. Äiti alakaa pestä ensi mun kuontalua ja levittää sitte viherijjää saippuaa mun päähä. Sitte äiti hieroo sormie päillä mun tukkaa joka paikasta ja pyöräyttää muu korvakki samalla puhtaiksi. Harijalla äiti sitten harijaa muut puhtaaksi kaulasta issoo varpaasee asti ja viruttaa muut ja muut nii puhtaiksi, että meijä tukat narskuu kun non nii puhtaita. Sitte me pyhitää joka paikka kuivaksi pyyheliinalla ja pistetää saunatakit päälle ja juosta hilipastaa tuppaa nii joutui ku keretää.
Äiti kampaa hiukset suoriksi, käskee laittaa yöpaijat päälle ja isä tullee peittelee. Vaikka meijää koti on vanaha ja joittenki mielestä rumaki, meijän sängyisä on joka lauantai puhtaat valakiat lakanat. Niison äiti nimikirijaimet, valakoset ihanat pitsit ja tyynyliinoisa rusetit kummasaki pääsä. Mää nuuhkase niitä ja nukaha onnellisena ku rinsessat sievisä linnoisa.

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Lehemä reppii tuumenet

Ku tulle kesä ja aituuksisa ruoho on tarpeellisen rehevää, on aika laskia lehemät laitumelle. Sillon on lämmintä ja meitä kaikkia tarvitaa vahtaamaa sitä. Me ootetaa navetaa ovella risut käjesä ku äiti ja isä päästää elukoista irti parresta. Ovesta tullee lehemien suuriin silimiin nii hirviästi valua, ettei ne heti älyä lähtä mihinkää. Vaikka joku niitte karva alla varmaa muistaa, että ulukona on mukavaa, joka kesää alusa ne silti alakaa jännittää. Niitä pittää puskia ulos iha kovalla käjellä.
Ku lehemät on astunu ulos navetasta muutama askele, ne nostaa suurta päätää ja alakaa nuuhkia kesäilimaa molemmilla sieraimilla. Ne työntää kielee ulos ja alakaa ammumaa ja kohta ne mennee iha vauhkoiksi. Ne hyppää laitumia kohti hännät pystysä ja me riemuitaa sitä, ku ne riemuihtee viheriästä ruohosta ja lämpymistä ilimoista. Meillon välistä suuri urakka saaja ne menemää veräjä kohalta aituuksee.

Kohta lehemät asettuu ja alakaa näykkiä ruohua. Ne kiertää sitä kielellä ja märehtii sitä kaikesa rauhasa. Märehtivät ja kahtelevat aijan toloppia, mehtänlaitoja, valakosia piliviä ja oottavat kesäiltojen ja aamujen lypsyaikoja. Huiskivat hännillä kärpäsiä selästää.

Kerraa mulle kävi enemmän ku ohorasesti. Mää yriti ohojata yhtä lehemää oikiaa paikkaa riihiaituuksesa. Mää en osannukkaa ku piikkilanka oli vejetty korkialle eikä sollu yhtää löysällä. Iso lehemä hyppäsi aijaa yli ja repi tuumeneesa ja ison verisuonen mahastaa. Verta valu nii palijo, että se alako vaahtuaa. Mää tai joku juoksi Niskaselle soittaa elläillääkärille. Lehemä valu silti kuoliaaksi, mutta äiti ja isä ei siltikää huutanu mulle, ei nätisti eikä rumasti. Soli kamala vahinko ja mää olin kuitenki vaa lapsi. En etes älynny säälistä lopettaa maijoo juontiakkaa. Maitovasikka minusta kasvaaki.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Saivari on mustavalakonen kissa


Muu ensimmäisen kissan nimi on Saivari. Son mustavalakonen ja mää rettuutan sitä ympäri tuppaa ja kamareita, porstuaa ja kartanua. Hyysikkäänki mää sitä jälestän tai se jälestää mua, ku kissat ja pienet lapset on veistetty samasta leikkisästä puusta.

Mää en tiiä laittoinko mää ihte nime meijä kissalle vai laittoko sen äiti, muttei meillä silti saivareita pääsä oo kellää. Eikä täitäkää. Niitä on silti joillaki tai ainaki joillaki on joskus ollu, muttei kellää, jokka meillä käy kyläsä tai pyhäkoulusa tai asioilla. Mää opin, että saivarit on täitten munia ja jos niitä tullee, ne pittää kiiree vilikkaa kampata ja pestä poies niitä häätävällä pesuaineella.

Ei meillä oo lutteitakkaa, mutta äiti kertoo niistä, ku soli nähhy niitä joisaki talloisa, joisa se kävi töisä sillon kierolla ku soli kojinhoitajana. Lutteet ilimestyy yöllä sänkyvaatteisii ja purree ihimisestä verta henkiesä pitimiksi. Päivällä ne mennee konnusillaa piiloo ihimisee silimiltä. Jollaki kai sitä pittää syöpäläistenki ellää.

On meillä koiraki vähä aikaa. Son suomeepystykorva ja me annetaa sille nimeksi Nalle. Tai emmää muista, onko se nimi jo sillä vai antaako isä sen nimen. Saattaa olla sillä tavalla. Moon varsissaapasikänen ja melekee koulusa, ku Nalle kuolee yhtenä talavena. Son vielä vilikas ja jää isän hevosen reen alle ja on ihan jääsä ku isä tuo sen kotia rekikuorman kyytillä. Me märistää silimät märiksi, mutta äiti on sallaa ilonen, ku pääsee erroo yhestä ylimääräsestä suusta.

Kaua Nalle jäläkee meille otetaa toinen, karijalankarhukoira, joka räkyttää multaki hermot pilalle, eikä muusta kasva ollenkaa koiraihimistä. Nallen mää nää silti silimisä iha elävästi ku siihen mää kerkiä ihastua ikihyviksi kippurahäntää myöte. Nalle on oranssi ja sen turkki on tuuhiaa ja mää voisii silittää sitä iltaa asti. Söpyäki mää silitän, mutta sonki kissa ja keherää muutki unnee, jos vaa sevvierelle unehun maate pistään.