Lehemä reppii tuumenet

Ku tulle kesä ja aituuksisa ruoho on tarpeellisen rehevää, on aika laskia lehemät laitumelle. Sillon on lämmintä ja meitä kaikkia tarvitaa vahtaamaa sitä. Me ootetaa navetaa ovella risut käjesä ku äiti ja isä päästää elukoista irti parresta. Ovesta tullee lehemien suuriin silimiin nii hirviästi valua, ettei ne heti älyä lähtä mihinkää. Vaikka joku niitte karva alla varmaa muistaa, että ulukona on mukavaa, joka kesää alusa ne silti alakaa jännittää. Niitä pittää puskia ulos iha kovalla käjellä.

Ku lehemät on astunu ulos navetasta muutama askele, ne nostaa suurta päätää ja alakaa nuuhkia kesäilimaa molemmilla sieraimilla. Ne työntää kielee ulos ja alakaa ammumaa ja kohta ne mennee iha vauhkoiksi. Ne hyppää laitumia kohti hännät pystysä ja me riemuitaa sitä, ku ne riemuihtee viheriästä ruohosta ja lämpymistä ilimoista. Meillon välistä suuri urakka saaja ne menemää veräjä kohalta aituuksee.

Kohta lehemät asettuu ja alakaa näykkiä ruohua. Ne kiertää sitä kielellä ja märehtii sitä kaikesa rauhasa. Märehtivät ja kahtelevat aijan toloppia, mehtänlaitoja, valakosia piliviä ja oottavat kesäiltojen ja aamujen lypsyaikoja. Huiskivat hännillä kärpäsiä selästää.

Kerraa mulle kävi enemmän ku ohorasesti. Mää yriti ohojata yhtä lehemää oikiaa paikkaa riihiaituuksesa. Mää en osannukkaa ku piikkilanka oli vejetty korkialle eikä sollu yhtää löysällä. Iso lehemä hyppäsi aijaa yli ja repi tuumeneesa ja ison verisuonen mahastaa. Verta valu nii palijo, että se alako vaahtuaa. Mää tai joku juoksi Niskaselle soittaa elläillääkärille. Lehemä valu silti kuoliaaksi, mutta äiti ja isä ei siltikää huutanu mulle, ei nätisti eikä rumasti. Soli kamala vahinko ja mää olin kuitenki vaa lapsi. En etes älynny säälistä lopettaa maijoo juontiakkaa. Maitovasikka minusta kasvaaki.

Pystyrantune kolttu

Mää istun opiston juhulasalisa etupenkisä. On melkee kesä ja sinne on tuotu koivuja sisälle. Virsi nousee korkialle ja kertää suure salin seiniä myöte takasi jokkaisee penkkii. Ääni nuokkuu etteempäij passeli hittaasti niinku meijä virsillon tapana. Joskus värsyjä veisataa päällekkäinki ja som mu syämesä suurinta. Mää kerkiä kuunnella jokkaise soinnu ja ihimetelläkki niitte ihanuutta välisä.

Sisällon valosaa ku on päivä ja kesä ja aurinko paistaa juhulii jokkaisesta akkunasta. Mullon päällä uusi valakiapohojane kolttu, jonka helema alla on pönköttävvää harsua. Se tekkee hammeesta ihimeellise ja mää näytä siinä sallaa omasta mielestä sajulta, vaikkei semmosesta saakkaa varmaa äänee aatella.

Koltuson viheriöitä rantuja, jokka kulukee vyötäröltä helemaan ja rantujen keskellon punasia kukkia siistisä rivisä. Kolttu passaa mulle yhtä hyvi ku äitin tekemät, mutta tämä moon saanu kummitätiltä ja son siksi aiva erityinee. Semmosta ei oo ensinnäkkää kellää toisella. Ja son nii nätti, että mää melekee pujota muu silimät laattialle ku mää koko ajan silimäile niitä kukkia ja rantuja ja hypistele hyppysillä helema alla pönköttävä harsorreunaa.

Ku mää istuu, kolttu kasvaa muhkiaksi muu helemasa, enkä mää nää mun kenkiä ku kiikuttamalla niitä ylemmäksi polovista. Rannut mennee ristii ja mää laske mu käjet hammeehelemaa levähtää. Puhhee aikana mu ajatukset kerkijää käyä kaukana ku muu sormet silittää hammee kukkie terälehtiä.

Kolttu on yhtä ihana ku muu kummitäti. Mää oo sille tärkiä ja son ainua mun kummeista, joka tuo mulle lahajoja, vaikkemmää niitä ossaa oottaakkaa ku ei semmone oo nii tavallista. Mutta mää saa aina jotaki ihimettä. Niinku see satusee lusika, jota mää en ikkää hukkaa ja see sinisee kujotu villapaijaa, jossoo valakosia reunakuvioita ja jota mää pijän nii kaua, että mää kasvaa siihe liia suureksi.

Mää nää kummii silimisä aurinkua ku se kahtoo mua ja puhuttellee. See silimistä valluu muu silimii joka kerta hyvvyyttä, jonka mää paan taltee leikisti kirija vällii ku ee muualle ossaa.

Ku mää käyn kummilla kyläsä mää opin näkkee erityistä sievyyttä. Siinä jokkaine tavara on pistetty taite esille, ja liinavaatteet lintattu pinnoo nii että rusetit roikkuu sammaa suuntaa. Mää ala opetella kauneuen aakkosia ja mulla rasavillillä oo eesä pitkä elämä.