Puhasta ku pilivet

Ku moon nelijä mää nään Mansikin alta Suopellolle. Äiti ja isä ja toiset tullee sieltä kävelyllä kartanua päin. Ne hyppii ojien yli ja on ilosia. Moon justii lypsäny lehemän ja muusta on tullu pikku emäntä. Mää alloin lypsää ku mää en käsittäny miksei äiti menny jo lypsylle ku muusta oli jo lypsyy aika.

Tonkka on meleko raskas pienenä. Kansiki on nii tiukasa, että mää melekee märisen ku muv voimat ei meinaa piisata. Se pittää saaja auki ku tonkan päälle pittää pistää siivilä. Sen pohojalle pannaan kaks reikästä lautasta ja mää pistän ne nurimpäin. Niitten välliin tullee siivilävanua. Son ainaki yhtä pehemiää ku vauvojen posket. Siivilävanun lautaset ei pysy paikollaan jos ei nipistä niitä kiinni rautsella rinkulalla. Seki ommulle melekeen liian tiukasa.

Mansikin tuumenet on issoimmat kaikista. Ne pittää pestä ennenku alakaa lypsämää. Lehemän tissit pestään luutulla lämpymällä veellä, sitte ne voijellaa voilla taikka valakialla tummelilla ja se haisee muusta hyvälle.

Mun käjet on ihan kipiänä ku lehemän tissejä pittää vettää lujasti, että saa maijon tulemaa ämpärii. Mää yritän vielä saaja siitä vaahtua, mutten ossaa lypsää yhtä nopiaan ku äiti. Semmää kyllä tiiän, että ensin pittää lypsää mahampuolimmaiset parit ja sitte jalakojen, ja niimmää teenki. Maitoon ei saa mennä olijen kortta eikä ainuttakkaa kärpästä. Son joskus vaikiaa ku Mansiki paiskaa koko ajan hännällä mua silimille. Maijon pittää olla puhasta ku pilivet.

Äitin palli on mulle ihan sopivan korkusella ja Mansiki seisoo aiva rauhasa. Äiti näkkee jo kaukaa, että moon lehemän alla lypsyllä. Sei voi jostaki syystä uskua mitä se näkkee ja se tullee koittaan kans niitä tuumenia. Niisei oo yhtää noloppua jälijellä ja äiti on ihan äimänä ku kuulema käki.