Äiti kertoo niijee elämästö ja kertoo niistä muukki, niinku Niilo-setä, Heikki-setä, Olli-setä, Helli-täti, Eevi-täti ja Sylyvi-täti. Otto-setäki kertoo, mutta vaa pappasta. Sillon vielä suurempi ikävä se äitiä ku mulla mum mummua ku mummu kuoli ku Otto-setä oli vasta kolomen päivää vanaha.
Puojin sänkyakkunasta näkkee kaivolle ja saunalle. Pienemmästä ikkunasta tunkiolle ja navetan taka ku puoji on navetampääsä, hevostalli vieresä. Akkunampielt on ruskioita ja ku aurinko nousee aamulla, ne sätteilee muusta aina ilosta valua.
Me lintataa vaatteita läjjii ja petataa sänky nätiksi. Joskus me nukutaanki puojisa ja kuunnellaa ku hiiret juoksee navetaaylisellä. Ennevanahaa sillä paikalla oli toinee navetta ja see ylisellä nukku mun tätit ja setät. Josaki sielä ylläällä pijettii arkkulautoja, kaikee varalta.
Navetaa akkunat on harmaita, ja niitte ruutut on suurempia ku puojisa ja tuvasa. Tuvason kaksi akkunaa; toinee siinä hällä alla, toinee tuvanurkasa ja son kaikkein nätimpi. Siino kuus ruutua ja siitä näkkee kartanolle, kuopalle, kasvimaalle, mimmuu pihilajalle, pajalle, tielle, lintulaualle ja kukkapenkkii. Siihenki aurinko paistaa aamulla nii kirkkaasti, että laattialle tullee ristejä. Me hypitää niisä rinttaa tai otetaa aurinkua matonrannuilla.
Äitillon akkunalla pelakuita, vaaliampunasia ja tummia. Kamarii akkunoilla lokseja ja violetteja mustammereeruusuja. Akkunan alla penkisä palavaarakkautta ja valakosta nappikukkaa, harijaneilikoita ja saippuakukkaa.
Kamarii akkunoisaki orruutuja. Ruskioita joka akkunasa. Talavella ruutuje vällii liimataa valakosta paperia. Se pittää pakkasta. Meijä akkunat pestää joka kevät. Ne tullee puhtaaksi ja alakaa kiiltaa ku niitä hankaa sanomalehillä. Lehtiä viiää hyysikkäänki. Siellä niillä pyhitää pyllyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti