Moon pieni ku variksemmaria

Muu silimät on sinisekku kypsät mustikat, mutta joskus mää näytän harmaalta ku hiiret. Mun tukka on valakia, ja ku se kasvaa mää en saa leikata sitä. Mun pittää pittää sitä letillä ja hajallaa vaa sauna jäläkee. Sillon son takusa ja äiti kampaa see seleväksi. Välistä käy kipiää, ei usseij. Ohtatukkaakaa mää en saa leikata ja mää luulee, että son jonki verraa syntiä. Paihti siskoilla, joille leikataa ohtatukat.

Melekee aina mullon päällä kirijava kolttu ja villatakki, jonka äiti on kutonu tai joka on joltaki isommalta saatu. Kumisaappaat hölskyy jalasa ku mää juokse ja kesällä mä ylleesä oonki aina melekee avojalloin. Talavella mullon huopatossut tai monot ja äitin tekemät pitkäthousukku mää en ossaa olla housuu pissaamata. Pääsä mullon talavella valakonen karvalakki ja mää näytä iha jänikseltä.

Laihaki mää oo ja pieni ku varikseemaria ja nii vilikas, että kerkiän joka paikkaa. Paihti hukkaa, koska mää en silti ikkää eksy, vaa pysy aina tallesa. Moon hirviä notkia ja ku mää opin kärrynpyöriä tekemää, mää pyörin pyörillä kartano ympäri pitkät kesät. Välillä mää opettele käveleen käsillä ja mää kävelen palio ku meijän kartanolla on monesa kohtaa siliää ku me juostaa siinä eestakasi, lapset, serkut, äitit, isät, elukat ja suolinkaiset.

Ku mää rauhotun, mää mee siltaa ja kahtelen ku kaikki toiset on nurimpäij. Mutta joutui muut saa mukkaa, jos aletaa hyppiä rinttaa, tai vistiä, tai nelimaalia tai polttopallua. Tai aletaa olla piilosilla. Mulla on aina leikkikavereita, ku meijä serkut tullee usiasti meille leikkimää. Moon sukkela ja keksin kaikellaista. Niinku senki, että pannaa lampaannapuja Salamiakkitönttöö ja narrataa pikkusiskua syömää napuja makiaisina.