Ruskiat rappuset ja harmaja pulupetti

Meijän pittää mennä pitkää jonnoo, lyhyemmät ettee ja pitemmät takapäähä. Joka kerta ulukona välitunni jäläkee. Rivisä pittää seisua nii ihimisittäi, ettei hiuskarvaakkaa saa sojotta suora rrivi ulukopuolelle. Alaluokkalaiset ommaa rivvii, keskiluokkalaiset omma ja yläkoululaiset ommaasa.

Moo ensimmäisellä luokalla ja mua jännittää, oommelekee kaikkein lyhin, enkä mää kunnolla tiiä, mitä koulusa pittää tehä jos mää jouvu ensim mennee.

Ku järijestäjä soittaa kellua, mollaa rivisä sillä siunaamalla hetkellä, eikä kukkaa uskalla muutaku seisua tikkusuorana.

Koulu ovi ovvalakone ja ku siitä pääsee sisälle tullee issoo etteisee, josa ompalijo naulakoita molemmilla seinillä. Sinne pittää jättää takki ja lakki ja lapaset talavella, ja kengäkki. Sitte pittää kipittää leviöitä ruskioita portaita yläkertaa. Muu luokkalaiset mennee oikiakäje portaita pitki yläkerra aulaa.

Ensi tullee keskiluoka ovi, mutta aula perällä om meijä luokka. Yläaulason kirijastokaapeja, ruokapöytie renkkuja ja kansia, kaikki laattiarruskioita. Yläaulasta pääsee yläluokkaanki ja voimistelusallii. Sielä me syyään joka päivä. Aulam perällon meijä luokka, iha ruokaportaitte vieresä. Ku mää kurkista luokkaa, sielo harmajia pulupetteja. Mää jännitä koko vuoje ja pissaa harmaasee pulupettim maalii pyllynkokose auko. Enkä millää jaksa lukia Seittemää velijestä kokonaa.