Soile syö ommaa oksennusta

Me syyää koulusa voimistelusalisa. Sinne kannetaa joka päivä yläaulasta renkut ja niittem päälle kolomet pitkät pöyät. Ovelta kahtottuna matalimmat on oikialla kinttaalla ja non alaluokkalaisille, keskimmäiset keskiluokkasille ja vasemmalla korkeimmat yläluokkalaisille.

Lautaset pittää kantaa salasia rappusia pitkii keittiöstä, eikä niitä pinoja oo nii häävi kantaa yksii, vaikkemmää muista, millä luokalla mää oon ku siihee hommaa pääse.

Keittäjä jakkaa ruokaa voikkaluokaa ovevvierusnurkasa ja mää tykkää aivaa hirviä palijo marijapuurosta. Vaa äiti ossaa keittää siitä yhtä hyvvää. Jaa mää ihte joskus aikusena.

Tykkäämmää hernekeitostaki ja kuoripottuista, mutta maitovelliä ilijettävämpää ruokaa moo millonkaa ennemmi maistanu. Se pistää monet muukki yökkäämää ja niihä siinä sitte käy yhtenä päivänä, että Soile ei saa pyssyy sitä suusa sisällä. Valakone velli purskahtaa siltä ulos suusta takasi see omalle lautaselle. Mää pelekää, että melekee se oksentaa munki lautaselle ku se seisoo mua vastapäätä. Se pelekää nii palio meijä syöntiä vahtaavia opettajia, että se häjisää pistelee see oma oksennukseesa takasi suuhuusa.
Emmää käsitä mite se pystyy sennielasee, mää empystys. Mää änkevysi ja kantelisi kotona.