Polokua pyörällä

Raimo luppaa äitille, että opettaa mua ajjaan pyörällä ku oon kärttäny nii kauan. Pakko hypellä kartanolla ympyrää ja kiertää kiikku kahteen kertaa ku niin jännittää. Mää haluan päästä vauhtiin ja ajjaa ihte niinko isot.

Raimo taluttaa pyörän tielle ja käskee mun ajjaa pajalta riihiaituuksen tykö. Siinä tullee vähäsen mutkaa ja liikaa alasmäkiä. Käsitän sen kohta, mutta sitä ennen mua ei kerkiä pelottaa mikkää.

Sarvet on nii korkialla, etten melekeen ylöty niihin. Raimo nostaa muut pettaaleille, jokka pyörii mun jalosa ku vipperät vappuna. Emmeinaa millää saaja niitä pysähtyyn, mutta Raimo on sitkiä ja jaksaa neuvua ku isä.

Raimo pittää pyörää takatuupparista, työntää vauhtia ja sannoo että ala ny polokia ja minä alan. Polijen hirviän kovvaa vauhtia meijerilavan ohi, tienhaaran ohi, aitan ohi, kiviraunion ohi, kaikkien koivujen ohi ja kohtaku oon melekeen riihen tykönä käsitän etten tiiä, miten tämä pyörä pittää pysähyttää. Sittei oo kukkaan mulle kertonu, eikä Raimokkaa hoksannu.

Hyppään poies täyesä vauhisa kuse pyörä jatkaa ojjaa pitkin pitkän matkaa. Syvän hakkaa hirviästi enkä oikein käsitäkkää mitenkä kamalasti jo alakoin pelijätä. Kävelen pyörän tykö ojjaan ja rettuutan sen takasi maantielle. Kävelytän Raimon tykö. Emmää lopettammaa ala, vaa ajamaa.

Otetaa uuet vauhit, samat hommat alakuun. Raimo pittää pyörää, mun on vaikia pittää polokimia rauhasa, Raimo pukkaa vauhtia ja kohta jo polen taas riihiaituusta päin kaikkien kukkien ohi. Tiiän justiisa mistä löytyy kissankelloja, siankärsämyä, maitohorsmaa, suolaheinää ja päivänkakkaroita, joita kasvaa vaan yhesä kohtaa ihan hiekasa.

Taaskaan en kerkiä käsittää, mitenkä sitä pittää jarruttaa ja ponkasen pyörältä täyestä vauhista. Pyörä jatkaa ojan pohojaa ja kaatuu heinikkoon. Emmuista montako kertaa. Rettuutan sen sieltä Raimon tykö niin monasti, että alan käsittää sitä jarruttamista nelijävuotiaan täyellä ymmärryksellä.

Ku ensimmäisen kerran jarrutan, teen sen nii äkkiä ja kovva että
pyörä pysähtyy ku hiekka rohisee ja melekeen lennän sarvien yli. Ei opettanu että sais jarrutta hilijasemmasti.

Ajjaan opin ja jarruttaanki. Jonaki kesänä ylötyn istumelle, sitä seuraavana ajan takatuupparistaki. Ja iliman käsiä ja käjet ristisä. Tai, no ku ristiin pistää, se pyörä mennee taas ojjaan. Kerran kaajun lammikkoonki.