Violetteja enkeleitä

Koulusa jokkaiselle jaetaa joululahaja. Määki vie lahaja ja ne kaikki sekotettaa nii, ettei kukkaa saa takasi ommaa lahajaa. Yhtenä jouluna mää saa erikoise lahaja. Son ympyrämmalline violetti kuuseekoriste, jonka keskellon kiiltokuvaenkeli. Mää mee aivaa hilijaseksi, ku se koriste onnii nätti, ettemmoo millonkaa nähhy ennemmi samallaista. Moli luullu, että kiiltävät koristeet ovvai hopioita tai kultia.

Mää tiiää, että mää saisee Helemiltä, eikä moltu aina kavereita. Ku Helemi hihti lujempaa ku mää ja vuorompäältä mää hihi sitä lujempaa, nii me suututtii toisille siinä välisä ja semmosta.

Joulukoriste muuttaa asiat mum mielesä. Nui hienon lahaja antamista mää evvoi ikkää unohtaa. Mää ripusta koristee kuusee joka joulu, ihimettele sitä jokkaisee jouluu aikana ja äiti liimaa mummuistivihkoon isovvioleti enkelii. Pistän koristee kesäksi taltee, enkä päästä sitä katuaa.

Violettia ei voi unohtaa koristee ihimee takia muullonkaa. Saan talavella paksut, violetit verryttelyhousut ja pissaan niihi kuuraset kuviot melekee joka koulumatka. Häpiää ihtiäni pitkät talavet.
Opettaja kirijottaa ruutusee laskennov vihkoo oikeemmerkii violetilla tussilla. Oo ihtestäni hilijaa ylypiä.

Mummaailimasa oo hienua väriä. Ne huomaa, ku jouluki oo harmaa.