Kahavivartti rääkyy

Muj jäläkee meille syntyy toinee lapsi Iitan päivänä. Äiti haluaa ristiä see Johannaksi. Alusa se märisee ja nukkuu ja kakkaa. Yhtenä päivänä äiti lähtee marijaa mehtälaitaa, josa kasvaa palio puolukoita. Se haluaa poimia talaveksi taltee lappapuurovärkkiä. Isä ei ossaa olla yhtä hetkiä ammana, vaa hätävyy heti alakuu ja huutaa kartanolta äitille mehtää:

- Kahavivartti rääkyyy!

Meillä juuaa Johanna-kahavia. Keltasesta ihanasta pussista. Siinoo kylijesä keltasella pohojalla ruskioita papuja ja viheriöitä lehtiä ja tytö nimi kylijesä. Son varttikilo paketti ja siihe saa peltise purkinki, jonka kansi aukijaa saranoilla.

Sokeria ostetaa kahenlaisesa töntösä, punasesa ja sinisesä. Punanee oo Pulumua ja sininee Sirkkua ja punane o parempaa. Se sullaa suusa, mutta sinine ei sullaa vängälläkkä, mutta soo halavempaa. Seng kaas oo kylläki helepompi opetella ryystää kahavia lautaselta. Sitte isompana ku mää alan matkia aikusia.

Makiaistöntöt on pieniä ja ylleesä Sisua, joskus hupasesti Salamiakkia. Siinä päällysesä oo mustia neliöitä niinku niitä oikioita makiaisia töntöö sisällä. Niistä tullee aina mielunen mieli. Semmone, joka kasvaa iloksi samalla kertaa.

Mää kerrää tönttöjä taltee ja leiki niillä toistee kaas kauppasta. Kanelia ja kaartemummaa myyää pyöriöisä pienisä purkeisa, joitten kannet on kamalan teräviä. Kerraa yks pieni lapsi särkee silimääsä maustepurkii terävällä reunalla. Meki joskus laukataa hevosta niillä purkeilla, mutte see jäläkee ei ennää ikkää, ettei tuu kellekkää mittää vahinkua.

Isä polttaa Saimaata tai Työmiestä. Kumpiki on pahvisesa askisa ja aukijaa sivulta. Saimaasa on sinistä kirijotusta ja mää tykkään sen ässästä ja ja aasta. Työmiehee kannesa on punasta ja viherijää. Ainaki. Isä piirtää ja laskee monasti askie kansii takapuolelle sillonki ku se raataa toistee miestee kaas. Mää saa leikkiäkki niillä sitte ku noo tyhyjiä, vaikka mää inhua tupakii hajua enitee elämäsä. Miehet polttaa tupakkia aina sisällä ja mää meinaa tukehtua siihee savvuu melekee joka päivä.