Muu ympärillon aina palio väkiä. Usseimmat on mukavia ja hupasia, mutta muutama on riesaksi ja joitaki me sanotaa iha viheliäisiksikki. Niinku Latulam poikia. Nommelekee aina päissää. Sillon ne rettuuttaa ihteesä meille, eikä niitä meinaa millää saaja takasi taipaleelle.
Meitoo monta henkiä kotona ja sitte o mummu, jolle pijetää varalla kamaria. Se tullee assuu meille aina joskus vähäksi aikaa ja meijää elämä mennee siitä aina vähä sekaste.
Mummuu mukana tullee meille lapsille leikkikavereita, mutta enite me leikitää muullon meijää serkkuje kaas. Niitom meillä yhtä palijoko Vilikkiläsä on kissoja, vaikkemmoo ikkää käyny etes sielä kahtomasa. Emmää ees tiijä misä son koko Vilikkilä.
Mutta Väliläsä me käyää usiasti ja väliläiset meillä. Ja Kytölän tyttöje kaas leikitää millon meijä kartanolla, millon Kytöläsä. Meillä mollaa kesäsii munasta ja piilosilla, joskus hypellää rinttaa tai vistiä, mutta siinä pittää olla jo vähäsee isompi, ettei sotkevu kuminauhoihi. Mää oo siinä aika hyvä ku mää vissii hyppele mun koko lapsuue läpi, välillä kävele käsilläki.
Meilloo serkkuja palijo enämpiki, tuolla puole ja tällä puole jokia ja sitte kaukana ja hirviä kaukana niinku Kuusamosa ja Orimattilasa. Kaukaa serkut tullee kyllää autolla ja meijät haetaa kauaksi kyllää niitte autolla. Sillo pannaa päälle pyhäkoltut.
Meijä tuan penkillä istuu joka päivä tuttuja. Monasti tupa on täynä puhheesorinaa ku ihimiset raataa ja nauraa äitii ja isä kaas. Mää kuuntele tarinoita joskus pöyä allaki ja akkunalla. Kahtele Katajakankaa Johannan ruttuja ja ihimettele, mite ihimine voi olla nii vanaha ja nii hirviä mukava, ettei kukkaa toine. Joskus mää ihimettele miehiä, jokka kaivaa nokkaa ja pistää loput suuhuusa. Semmone o muusta ilikiä näköstä, eikä meijä äiti anna meijä syyä räkkää kotona eikä varsinkaa kyläsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti