Juhannusta valavotaa

Juhannusta pittää oottaa koko kesä ko lapsen kesä on pitkä jo ennee sitäki. Jokkaisee juhannuksee kuuluu meillä monta tärkiää asiaa. Aina. Syvää alakaa oikei läpättään ku isä hakkee mehtästä nelijä juhannuskoivua porstua ove ettee. Se tekkee puille reiät rautakangella samalla tavalla ku se tekkee kesemmällä reiät jokkaiselle heinäseipäälle. Semmosesti, että se ensii lyö kangee rotevasti maaha monta kertaa ja sitte ku reikä on tarpeeksi syvä, se alakaa vääntää sitä isommaksi liikuttamalla kankia pyöriästi reiää ympäri. Määki ossaa matkia sammaa ja saa joskus seipäät pyssyynki pystysä.

Sitte isä ottaa jokkaise koivu kerrallaa ja tuppaa see jämäkästi ommaa reikääsä. Polokee lopuksi puu maaha kumisaapasjalalla nii että se varmasti pyssyy pystysä ja suorasa. Nelijästä koivusta tullee porstua ettee kuja, jonkä läpi mää juokse sata kertaa päiväsä eestakasi. Mää tunnen ku koivulehet koskee mun käsiä ja poskia. Kujasta meijä kartanolle tullee salasta ja kesästä ja nättiä.

Isä hakkee mehtästä koivuuoksiaki. Se tekkee äitii kaas niistä meille saunavihtoja. Mei koskaa käytetä niihi pyörää sisuskumeja, vaa äiti ossaa tehä vihtalenkit niinku ne tehtii ennen meitä. Pajuoksista kiertämällä. Mää laita vihtojen raatoja taltee ja pistä ne aikusena ulukosauna seinälle koristeeksi. Juhannusta ei tuu ilima koivuja ja saunavihtoja ja sitä savusaunaa, josa räppänä pittää aukasta ku savu alakaa kirvellä silimiä liian kaas.

Meillä keitetää aina kaas punastaherraa juhannukseksi. Tai äiti sitä keittää, ei me kukkaa muut sitä osata, isä ei varsinkaa eikä me lapset ensinkää. Herraa pittää keittää koko päivä. Yhtee issoo pattaa mennee melekee tonkallinen lehemäm maitua. Äiti pistää musta paan keskelle hällää ja antaa maijon kiehua hyvällä tulella tuntitolokulla. Siitei voi lähtä ku hätinä äkkiä hyysikkää, ku maitua pittää vahtia silimä kovana. Äitillon oma kauha herapaasa ja se hämmentää kiehuvvaa maitua vähä väliä. Jos ulukona oo hellepäivä, sisällon vielä kuumempaa.

 Monee ajan päästä maito alakaa muuttua punaseksi ja siihe alakaa tulla juustoja. Kai se äiti sitä maitua jotenki juoksuttaa ku se kerkiää semmoseksi tulla.

Ku hera on valamista, se pannaa tonkkaa ja kannetaa kaivoo kylymenee. Ku son kylymää äiti hakkee sitä sisälle sieltä päälärillä. Juhannusaattona ja juhannuksenpyhinä herraa pannaan tarijolle valakossee pilikkumii, joson sinisellä tehty kiemura kukka.

 Herraa syyää semmosennaa, siihe ei panna mittää ylimäärästä. Josaki siinon sokeria, muttei meillä. Josaki juustot on isoja, josaki murusempia, mutta meillon sopivia. Meijän hera on nii hyvvää, että sitä käy moni vieras syömäsä. Jokku tullee asiasta tehe kaukaaki. Monasti äiti joutuu lähtee lehemää alta vieraille herraa pöytää laittamaa. 

Munki juhannus mennee pilalle, jos emmää saa missää herraa syyä, mutta onneksi mää kotona kerkiä syyä maha kipiäksi.

Lapsille ostetaa juhannuksena aina korillinen limukkaa. Limukkapullojen korkit on semmosiametallisia, joison nätti kiemura, josta korkii saa kiertämällä auki. Lasisista pulloista näkkeelimukkapullojen sisälle. Mää tykkää enitee vatukalta maistuvasta limukasta, mutta Pommakki on vähä ku aikustee makusta, mutta mää tykkää siitäki. Son keltasta.

Juhannussa me saajaa valavua vaikka koko yö ja me monasti valavotaanki. Ainaki melekee.