Rottiset munnii munie päällekki

Meillon kamalasti rottisia ja nii om muillaki. Kesät talavet tuo viheliäinen lintu räpeltää kartanoo ympärillä ja ellää iha ommaa elämääsä. Kaikkei enite pistää vihaksi ku rottiset alakaa pessii toiste lintuje pessii. Isä tekkee pönttöjä puihin kottaraisille ja kaikille muille ja sitte nuo ilikimykset saattaa muuttaa asumaa niihi, vaikka niisä jo assuis iha muita. Ja ny o tullu uusiaki linnupaskoja. Kirijosiepot on melekee yhtä räähkiä ku rottisekki.

Pujottaa ne alas pääskyse pesiäki. Pääskyset om meille melekee pyhiä. Niitä ootetaa enämmän ku muita muuttolintuja. Ku pääskyset on tullu on kesäki tullu. Mää voisi kahtua pääskyste lentua koko päivä. Sonku rukkoilis ulukua hilijaa mielesä yhtee pötköö Issää meitää, Herraa siunausta ja Levolle lasken Luojaani 

Rottisenryökäle saattaa munia omat munaasaki toisee linnu munie päälle. Ovat siinä mukavat ja kaua ootetut kottaraiset ihimeissää ja meki niitte puolesta. Me ootetaa kottaraisiaki takasi koko talavi, mutta rottiset ei lähe mihinkää muualle, vaikka mite toivos. Ne lempot pessii ja sotkii meillä lumilla ja sulilla. 

Rottiset ei ossaa syyäkkää ihimisittäin. Ne sohhii ruokaa lintulauoilla ja paiskaa sitä nokallaa joka suuntaan. Ei oo ihime, ettei kukkaa tykkää niistä. Meilläki kossit saattaa joskus koppasta muutama kehevelin pyssyllä toisille lentomaille, mutta mää en ossaa ampua millää. Herneillä joskus heitä ilikikurilla toisia niskaa. Sillei kukkaa kuole.

Äiti ja isä löysi rottisille oikia nimenki. Vasta ku ostettii lintukirija. Sitte me ymmärrettii uuellee see joululaulu sanat, josa varpune ojjouluaamuna ilima kotia ja saa ruokaa vaa säälistä.