Kyynelkankaalta voi oikasta Kytölään

Lapsen maailima on laajempi ku oma kojin kartano, mutta siihenki me tehtii pieni kylä. Navetan polulta pääsi Niilo-setälle ku se laski aavistuksen verra samalla lailla. Ku mentii Niilo-setälle hevosella, Pompo aina alako alasmäesä juoksemaa. Meki juostii navetanvälikköö asti. Setän talo oli koirankopin kohalla. Saunapolulta pääsi Kytölää, mutta okiasti Kytölää oikastii Kyynelkankaa kautta. Mää lähin sinne kerraa aivaa yksin ku mää suutui äitille.

Meilton Kytölää pitkästi, mutta olimmää käyny sielä monasti ennenki. Aika usiasti me oikastiinki, mutta hevosella mentii Mehtärannan kautta tietä pitkin. Pompon askeleisiin pysty heleposti nukahtaa, ku kivet rahisi kivasti kavioita vaste. Mää kahtelin taivasta ja puijjen latvoja.

Tie ommeille mutkane ja pimiä ku joka puolella on puita, kiviä ja karhuja. Kyynelkankaan tieehaaran tietää siitä ku tien kohalla mehtäsä on suora aukko niinku linijojen kohalla. Siitä oikastaa hevosellaki talavella, kesällä tie on hankalampi ja kärryt hyppelee koko ajan kolloisa.

Mää kävelin sen kohalle ja lähin käveleen mehtää kohti. Vähämmatkan pääsä tullee iso mutka oikialle käjelle ja siinä heinä on oranssia ja hienua ku siinov vähä niinku suota. Semmosta vetistä ja pehemiää ja puut pienempiä ku tiellaijasa, josa on issoimpia kuusia. Niitei kaajeta millonkaa eikä ainakaa jouluna.

Kyynelkankaan tiellä tuntuu koko ajan siltä, että on kohta perillä. Tuntuu että talot alakaa vilikkuun puijjen välleistä ja ensimmäisenä tulleeki harmaja talo. Moon käyny sielä sisällä ja istunu tuvan penkillä. Sielon aina hyvä olla. Kivirinnan talo on keltanee ja sielä mää käyn pyhäkoulua. Istun nätisti vaaliansinisellä penkillä ja kerrään tähtiä. Niitä saa panna tauluun taivaalle, josson aina yö.

Kivirinnalton iha pikku matka perille. Viimeksi pittää kävellä Toisten talon kartanoo halaki ku Kytölän talo on vaa pensaittee toisella puolella. Toistellaki moon leikkiny kytöläisten kaas.

Kytölän porstuaa isompaa ei oo missään talosa. Siitä lähtee portaat yläkertaa josson akkunoita ja mummun kamari. Mummu antaa joskus meille makiaisia laatikosta. Isosta synkästä piirongista.

Meen sisälle talloon ja aukasen oven porstuan jäläkeen ja sitte vielä tuppaan. Sanon tätille että tulin saunaan ku äiti ei aijo meillä saunaa lämmittää. Täti ihimettellee ja nauraa, mutta äiti on kotona häjisää. Se huomaa että moon kajonnu ja näkkee tiellä mun jäläkiä Vanahallahaualla asti. Se laittaa isän kahteleen mua ja isä löytää muut sieltä leikkimästä. Mullei oo hättää ku täti pittää muusta huolta ja antaa mulle maitua.