Lehemät losottaa loorii

Ku lehemä losottaa loorii som melekee semmone hetki, että vois nostaa käjen lippaa. Siinon pontta ja aitua luonnoovoimaa ku elukka antaa hievahtamata seisaaltaa kusta tulla petonipohojaa. Sillä kasvaa kesällä kaura ja ohora ja pottuki. Niinku sonnallaki, joka lopsahtaa issoina ja märkinä ja kiehuvina lättyinä sammaa looriii. Taliko piikit raapii korvii korkiaa särkyä ku isä tyhyjentää looria tunkion jatkoksi. Sekkaa on siirtyny olokia lehemie alta. Noo pantu niille yöksi luonnoolakanaksi, puhtaaksi ja siistiksi, ettei tuumenet sotkevu sattumasontaan.

Hevone kakkantaa pehemiämmi, pyöriöinä palloina, jokka vois melekee heti pakata annospusseihii emännille ruusuje höysteeksi. Kävellesäki hevoset nostaa vähä vaa häntää ja pyörähyttää nätisti maaha pollukka kerrallaa, kesät talavet. Monasti haistelen ja seuraa reestä tai kärrystä toimitusta samalla ku hevonen taittaa matkaa rauhallisee tahtii. Hevoseekakk haisee hupaselta.

Naveta nurkalla hevone jättää pyöryläkekoosa ommaa parkkipaikkasa.  Son yhtä tavallista ku kanampaska kartanolla, muttei yhtä ilikiiää jalakojee alla.

Lampaat kerkiijää pyörittää mustia papanoita joka paikkaa niinku niillois hirviä kiire ja kai niillonki. Naput ei silti oo viheliäisiä ja niillon hauska tehä vähä konnuuttaki. Niinku pistää niitä mustia napuja salamiakkitönttöön ja narrata niitte oleva makiaisia. Sylykyä on sitte piisannu taas rykii aikaa, ku naput ei salamiakilta maistuneekkaa.