Tupakkipöyän tuuki

Isän tekemän tupakkipöyän tuuki om maailiman nättein. Son äitin merkkaama tyttönä ollesaa. Siinon neliä kanttia ja serreunaa oo ommeltu semmone pitsi,josson harvasa kohasa ku kengää alle litistetty hämähäkki ja tihiäsä kohasa ku kolome rinttaa rinnakkaij. Iha liina reunasa o semmone kohta, josta tullee mielee höyhenet.

Liinaa neliäsä nurkasa on ruskia ristikko ja sempäällä kaks oranssiikeltasta kiekuraa – ja sem päällä taivaaenkeleitte hammeitte värine sinine hupane kumpare.

Liina keskellä on neliä vaaliampunasta kukkaa ja jokkaisee ympärillä kolome vaaliaasinistä kukkaa, joissoo keltaset – tai vissii oranssit keskustat. Yhe sinisee kuka terälehet on terävät, toistee pyöriät. Punasee kukaa keskellä on tummemmanpunane ympyrä ja see keskellä ruskia rinkula.

Kukkiee välillä kiemurtellee kaheväristä viherijää. Non lehtiä ja kukkie kiemuraisia ulokkeita. Iha liina keskellei oo mittää, so aiva valakia. Siihe äiti tai me lapsekki laitetaa pyhäsi kukkamaliakko. Kesällä me kerätää siihe keltasia niittyleinikeitä ja sinisiä ruiskaunokkeja, päivänkakkaroita, joison keltanen pehemiä keskusta. Semmone nyppylä.

Tupakkipöyäsä on kaheksan kulumaa pöyää kannesa ja kaheksa kulumaa pöyä alakannesa. Som pienempi. Tupakkipöytä laitetaa aina akkuna alle. Mummukamarisa son kartanonpuoleisen akkunan alla ja sen vieresä on kaksi nojatuolia. Me hypellää niillä ilimaa, vaikkei saiskaa.

Meijää kamarisa pöytä pannaa taas kartanompuoleiselle akkunalle. Sen toisella puolellon äitin ja isän sänky, toisella puolella Ainon. Son pappan velipojalle tekemä, vaaliansininen ja pääjysä hopiasta raitaa.

Pienenä tupakkipöyän alle mahtu piiloo. Ny sinne mahtuu pikkune liina ja Pellervoita.