Ku sattaa lunta, se tietää hiihtua koulusa ja monasti mää hiihänki kouluu. Joka ikisee niistä viijestä kilometristä. Ja yhtä monta takasikki.
Kaikkeij helepointa oo hihtää maantiellä, ku noo välilä nii siliöitä, ko niitä aurataanki.
Aina meij hihetä kilipaa, mutta ku hihetää, mää hihä nii kovvaa, että mulloo kohta veremmaku suusa. Mää ajattele, että ku mää kasvam, mää en millonkaa ennää hiihä kilipaa, enkä kilipaile missää asiasa. Siinä tullee aina jollekki paha mieli ja aina joku aikune ei ossaa neuvua nii, että jokkaine lapsi sais kilipailla reilusti. Aina joku rupiaa tökkii tai muute kiusaa niitä, jokka oo heikompia tai niitä, joitte nei halua että niitä voittas.
Mummonot om mustat ja mon saatu niihi avustusta. Niisoo valakoset nyörit ja ossaa vettää ne nopiasti tiukalle ja solomuu. Vaikka monot saaki hyvi kiinni lukkoihi, oo sukset joskus liia tahkiat. Isä pistää pohojii tervaa ja yrittää taivutta suksiem päitä korkiammalle. Muijjee sukset om punaset ja niiso renkaita. Noo nätimmät, mutta muu sukset on tehhy meijä joulupukki. Semmosia rakastaa enämpi vaikka mikä ois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti