Kirkkaasinistä kuviua

Mää kujon mehtävviheriijjää kaulaliinaa Suopellolla heinikosa. Langankierrolla siihen tullee

aina välistä rivi sieviä reikiä. Puikot kilisee ku kujon suoraa, mutta langankiertokierroksella

mää nostan jokkaisen kiertee kiiltävälle puikolle henkiä pitämällä. Jokkaisesa reunasa mää tiiän,

että tämä käsityö loppuu ku mää pääse päähä asti. Mää rakastan käsitöitä nii että syäntä välillä

 särkee ja tee jokkaisen silimukan, ristipiston, varsipiston, reikäompeleen ja puolipylyvään

 yhtä hartaasti ku isämeijäärukoukse pyhänä. 

Mää oo sanomattomaa onnellinen, että mulla on koulusa nii hyvä käsityööopettaja.

Yhtä hyvä ku äiti kotona, mutta vielä parempi.  Mää emmmuista Kiviojjaa muistiruuvien

kiristyksestä enkä luunappeista, mää muistaa see käsityöohojeista, käsitöihin innostamisesta,

ja tiukasta työjjälijen vaatimisesta. Mää säilytän monta ommaa käsityötä aikuseksi asti.

Nom mun pyhiä esineitä ja mää laitan niitä seinälle niinku äitin ompelemia kolttuja.

Patalappuu teen ristipistoilla monivärise omenan ja reunoille koristusta sinisellä. Ite en ois

uskaltanu valita naulallenkiksi punasta lankaa, mutta soon kyllä ihana. Ristipistoliinaa mää valihten

vaaliampunasta ja vaaliavviherijää ja yritän viivytellä joka ristin kohalla, ku mää haluaisin

tehä ristipistoja enämmänku me ikkää tehhää eli kahtee päähä hirviännätit rannut.

Keltasee essuu mää valihte hankalaj ja työlää kuvioj ja hämmästynkö joku valihtee niihi kukkii

kirkkaampunasta. Ku mää valihte kirkkaasinistä ja lehtii tietysti viherijjää, liia kirkasta. Ossaa mää varsipistoja tehä ku oon ennenki merkannu, mutta tuota kuviua mää en tee kyllä ikkää enämpää. Soo viheliäistä ja tympijjää ku joka kiemurasa saa varmistaa, ettei pistot irvistä väärästä laijasta.

Mää saa silti käsitöistä parraa numeron. Tee mää reikäompelettakki viijennellä luokalla,

valakosella harmaasee pellavaliinaa. Soo mukavaa ja vaikijaa ja mää saa senki valamiiksi nätisti.

Kaikkei vaikei käsityö on hukasa ku mää oon aikune. Mää jätän se Amerikkaa, ku vien sen sinne,

ku haluan näyttää jollekki mite hyvin mää oon oppinu virkkaa kymmenvuotiaana valakosesta

langasta hansikkaat. Kukkaa ei lähetä niitä mulle takasi, vaikka mää pyyää tuhat kertaa.

Mää nää opettajang kaupasa ja se muistaa muu hansikkaat. Se ihimettellee vieläki että mää ossaa ne

virkata. Virkkaaha mää pitsejä lakanoihinki. Sormenpäät verillä. Äiti pessee veret valamiista

pitseistä tulikuumasa veesä.