Mun äitin käjesä oo herne. Son sen käjen nahkan alla ja ku sitä koittaa sormella, se liikkuu ja yrittää karata. Son ollu siinä iän kaiken, eikä äiti tiiä mistä son siihe tullu. Sittei tartte kuulema leikata lääkärisä poijes ku ei soo kipiä, ainuastaa hupanee.
Mun äitisä on sen äitin näkyä. Äitin tukka ja silimät on ruskiat ja ku mun äiti nauraa, see silimäkki hyppelee sen naurun völijysä. Ja mää rakastan mun äitin naurua ja sitä ku äiti silittää ja letittää mun tukkaa ja neuvoo mulle, että ensin pannaa laamapaita ja sitte vaaliampunaset aluhousut. Jos multa tipahtaa nappi villatakista, äiti ompelee see heti takasi ja opettaa mullekki, mite siihe lankaa pyöritellää ensii solomu.
Ku mää pissaa aina vaa housuu, äiti pessee mu vaatteita ja sannoo nätisti, että yrittäsii olla pissaamata. Mää yritänki monta vuotta ku mää nää, että äitii käsiä palelee ku se hakkee talavella jäätyneitä pyykkejä ulukua narulta.
Muu äitii ääni on heliä ja son laulanu nuorena kuorosaki Kitiiojalla. Son alottanu virsiä opistolla ja kojinhoitajakoulusa ja seuroisa enämpi ko monet toiset. Äiti on muistanu kaikkien virsie numerot ja vanahat sanat, mutta nytte ku äiti o vanaha ne kaikki on muutettu. Äiti ei ennää löyä virsiä ku kaua kahtelemalla, eikä see ääni ennää soi ku sillonku soli lapsi ja molin lapsi ja soli nuori ja molin nuori ja ku se tuli vanahaksi ja mää tulin peräsä.
Äitillä on käjet täynä työtä ja ku äiti istuuki, äiti tekkee jotaki. Se kuttoo meille lapasia ja sukkia, se koriaa vaatteita, se ompelee uusia, se tekkee meille, se tekkee muille. Navetasa äiti syöttää lehemät ja vasikat, siat ja lampaat, kanat, kukkot ja kissat. Lypsää lypsettävät, kantaa tonkat, pessee lypsyvärkit ja pittää huole siitä, että meiltä lähtee aina puhasta maitua meijärii.
Äiti leipoo leivät, vastaa nisutaikinat, kuorii potut ja hakkee kellarista mehupullot. Tekkee maksalaatikolle voisullaa ja puolukkasuvosta, pistää nisu sissää äitiepäiväksi rusinoita. Käärii kesäsi kaalikääryleitä ja keittää päivä maijosta punasta herraa juhannuksena. Pistää piparkaakut pinnoo peltisee rasiaa ja joulutortut pahavilaatikkoo. Luutuuaa laattiat ja pöyät ja pistää puhtaat tuukit pöytää joka pyhä ja puhtaat lakanat petehi joka lauvantai.
Äiti käskee meijää pukia pyhävaatteet pyhinä, käskee istua hilijaa ku isä aukasee ratio jumalanpalaveluksee aikaa.
Äiti rakastaa kukkia ja kasvimaata. Se opettaa nykkimää ruohua karihtoille ja rikkaruohot pois porkkanoitte sejasta. Äiti poimii mariat pensaista ja mehtästä, neuvoo oikiat silimukat ja nurijat. Opettaa merkkaamaa. Kertoo kirijoista: Kurijista, Kotiopettajattarista ja huutolaisista.
Äitillon ikävä äitiä. Ku muu äiti Miria oli kuuen vanaha see äiti kuoli. Siitä asti äiti oo itkeny äiti perrää. Määki oo joskus itkeny sitä, ettemmä ikkää oo nähäny sitä mummua, jonka hiukset ja silimät on ruskiat niisä mustavalakosisa kuvisa muu vanaha äitii kaapim päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti