Meijän kartanolla on kesä. Kaikki pälävekki ojjo hävinny,
vaikka kesä alakaa aina oikiasti justii niistä. Pälävet tietää aina
ensimmäissä, että kesä on tulosa. Niistä sullaa lumi ku aurinko paistaa niihi
kaikkei parhaite. Lume sulettua pälävistä pilikistää mustaa murraa ja harmaata
heinää. Joskus niistä näkkyy viheriijää ruohuaki aivanku kesä ois vaa ollu lume
alla piilosa talavelta.
Kesä tuo meille pikkulintuja, joitten tulua seurataa
tarkastasti. Ku pääskyset tullee meillä huokastaa helepotuksesta, ku eijjoo
virkumpia lintuja ku pääskyset, jokka koukkaa laajasa kaaresa melekee
kartanohietikkoo asti. Jos moisin joskus lintu moisi ainaki pääskyne, ku moo
nii nokkela ja sukkela, että kerkiä monasti ensimmäisenä joka paikkaa.
Pahhuuteenki joskus. Niinku sillonku mää sylykäse mustikkasylykyä Kataja-Villen
polokupyörä istumelle. Soli nolua. Ville on yksi rakkaimmista vieraista meillä,
mutta moon pieni, enkä aina käsitä kuinka. Eikä äitii silimäkkää kerkiä joka
nurkan taka.
Pääskysten pesät on hupasimpia, harmaat savia ja ne pystyy
liimaamaa ne katorrajjaa. Sieltä ne
huitasee ihteesä pitkää liitoo kartano yli ja naveta taka ja kaikille
laitumille asti. Ja lajo välikköö.
Kottaraisekki kuuluu kessää ja tullee joka vuosi yhtä
varmasti ku kesä tullee. Västäräki kohalla mua aina alakaa naurattaa ku se
keikuttaa pyrstyä nii mukavasti ja kävelee reippaasti iha ommaa tahtii.
Västäräkit ovvarmaa pappie lintuja ku niillon mustat liperit. Tai emmää tiiä,
voi ne olla ihimistenki.
Ku leivoset laulaa riihiaituuspellolla, isä käskee meitä
kuuntelemmaa sitä tarkasti. Me kahtotaa ku ne lentää ojan pyörtänöille, joihin
ne tekkee pessää, eikä me tytöt ainakaa mennä ikkää niitä pesiä särkemää.
Joskus voijaa kahtella niitä munia ja kiertää pesiä varovasti kauempaa. Kerra
mää itke surkiana pikkulinnuu pesällä. Soo iha aita vieresä ojasa ku me löyetää
se naapuri Hannun kaas. Sielon jo poikaset ja mää tykkää Hannusta ku sillon
ruskiat silimät ja son nätti ja mukava. Hannu käskee mun ottaa pesästä poikasia
ja mää en ala ottaa ku muusta nii ei saa tehä. Tiiän sen vaikkoon vasta nelijä.
Hannu suuttuu ja ottaa poikasen ja litistää sen kuoliaaksi enkä mää tykkää see
jäläkee Hannusta millonkaa. Enkä nääkkää sitä ikinä. Mää en tapa lintuja ku
yhesti ku kaajan vahingosa puisen laatikon kartanolla kananpoikasen päälle.
Kärmeitä mää kyllä tapa ku kasvan, mutta nei ookkaa lintuja.
Kesän tietää siitäki, ku me saajaa kesäset koltut ja voijjaa
juosta ulukona palijain jalloin. Liia aikusten ei silti saa avojalloin alakaa
kulukia ku siitä voi tulla sairaaksi ja saaja kuoleman tauin. Hiirenkorvie
aikaa kesä ojjo nii varmasti tullu, että sillo voi melekee aina hilipasta
hyysikkä ilima kenkiä. Se alakaa Anttilasa olla ny justiisa sitä aikaa. Uusia
perhosia aletaa jo oottamaa, mutta uusii pottuihi ovvielä pitkä aika, vaikka
potut ojjo pantu aikoja sitte itämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti